Kalvoerotusteknologiajärjestelmässä korkeapaineiset{0}}painekalvot eroavat perustavanlaatuisesti tavanomaisista-matalapainekalvoista monissa ominaisuuksissa niiden erityisen suorituskyvyn sijainnin ja käyttöskenaarioiden vuoksi. Nämä erot eivät heijastu vain käyttöparametreihin ja erotusominaisuuksiin, vaan myös materiaalien valinnassa, rakennesuunnittelussa ja sovellettavissa aloissa. Näiden erojen selvittäminen auttaa tarkassa valinnassa ja prosessin optimoinnissa.
Ensisijainen ero on käyttöpainealueella. Korkeapaineiset kalvot toimivat tyypillisesti useiden megapascalien tai jopa korkeammilla paineilla voittaakseen korkean osmoottisen paineen tai saavuttaakseen lähes -täydellisen liuenneen aineen retention, ja niitä käytetään tyypillisesti käänteisosmoosi- ja korkeapaineisissa nanosuodatusprosesseissa. kun taas matalapaineiset-kalvot toimivat enimmäkseen 0,1–0,5 megapascalin alueella, ja ne sopivat mikrosuodatukseen, tavalliseen ultrasuodatukseen tai matalan -pitoisuuden liuosten karkeaan erottamiseen. Korkeapainekäytön avulla kalvot voivat käsitellä syöttöliuoksia, joissa on erittäin korkea suolapitoisuus tai korkea liuenneen aineen pitoisuus, kun taas matalapaineiset kalvot sopivat paremmin alhaisen-viskositeettiin ja alhaiseen{12}}likaantumiseen.
Erot materiaaleissa ja rakenteessa ovat yhtä merkittäviä. Korkeapainekalvot Matalapaineisissa kalvoissa sitä vastoin käytetään yleisesti materiaaleja, joissa on suurempi huokoskoko, kuten selluloosa-asetaattia ja polysulfonia, joilla on suhteellisen yksinkertainen tukirakenne. Korkeapaineisten kalvojen yhdistelmärakenne varmistaa vakauden jatkuvassa korkeassa paineessa ja kemiallisessa korroosiossa, kun taas matalapaineiset
Erotustarkkuus ja säilytyskyky muodostavat myös selvän eron. Korkeapaineiset kalvot voivat saavuttaa yli 99 %:n ionien hylkäysnopeuden, ja ne estävät erittäin voimakkaasti moniarvoisia ioneja, makromolekyylejä ja mikro-organismeja. matalapaineiset-kalvot perustuvat pääasiassa fysikaaliseen seulomiseen, ja molekyylipainorajat vaihtelevat tuhansista satoihin tuhansiin daltoneihin, mikä tekee niistä sopimattomia korkeisiin suolanpoistovaatimuksiin tai korkeisiin{4}}puhtausvaatimuksiin.
Tämä johtaa eroihin sovellusskenaarioissa. Korkeapainekalvot ovat ensisijainen valittu tekniikka meriveden suolanpoistoon, korkean{{2}suolapitoisen jäteveden tyhjentämiseen ja korkealaatuiseen-farmaseuttiseen puhdistukseen. matalapaineisia kalvoja käytetään yleisemmin juomaveden esikäsittelyyn, primäärisuodatukseen jäteveden käsittelyssä sekä selkeytykseen ja konsentroimiseen ruoan ja juoman tuotannossa.
Lisäksi korkeapaineisilla{0}}kalvoilla on tiukemmat vaatimukset likaantumisenkestävyyden ja pesun suhteen, koska korkeapaineinen-paine lisää riskiä, että epäpuhtaudet uppoavat kalvon huokosiin. Huoltostrategiat ja puhdistussyklit ovat siksi erilaisia.
Yhteenvetona voidaan todeta, että korkeapaineiset-- ja matalapaineiset-kalvot eroavat selvästi toisistaan paineluokituksen, materiaalirakenteen, erotustarkkuuden ja käyttöalueen suhteen. Tämä ero määrittää niiden täydentävyyden ja erikoistumisen erilaisiin teollisiin prosesseihin tarjoamalla monitasoista teknistä tukea erotussuunnittelulle.






